Vrouw Maria veden alla

Kesän 2012 kenttätöitä odotellessa.

5.7.2011. Hengitin muutaman syvän henkäyksen ja vedin kokokasvomaskini paikoilleen. Kiristin maskin hihnat normaalia tiukemmalle. Edessä oli ensimmäinen sukellus vuonna 1771 uponneella purjealus Vrouw Marian hylylle.

Meren pintavesi oli sakeaa ja näkyvyys pinnassa kehno. Sakean pintavesikerroksen jälkeen vesi muuttui aivan kirkkaaksi näkyvyyden parantuessa metreillä. Seurasimme sukellusparini Fredrik Toivarin kanssa keltaista sukellusrobotin kaapelia. Matka tuntui tavattoman pitkältä laskeutuessamme kohti aluksen keulaa. Pitkän laskeutumisen jälkeen odotti valokuvamainen näkymä, kun kohteen oikeanpuoleinen kaartuva keula ilmestyi vähitellen näköalaan. Vuosien odotus päättyi. Olin saapunut legendaariselle Vrouw Marian hylylle.

Ensimmäisellä sukelluksella Toivari vei poijupainon pohjalle aluksen läheisyyteen. Minä solmin ohjausnarun kohteen ja poijunarun välille. Vrouw Marian hylyllä työtehtävät tehdään pääsääntöisesti 38-40 metrin syvyydessä.

Tältä sukellukselta aluksen rakenteista erityisesti mieleen jäi sen ankkuripeli. Tämä vain 21 minuuttia kestänyt lyhyt sukellus on vaikuttavimpia sukelluksia kohdallani.

Sukellusrobotti seuraa, kun tutkija Rami Kokko kuvaa Vrouw Maria hylyn keskiosan ruumanluukusta aluksen lastia. Sukeltaja Kalle Salonen näyttää lisävaloa.

Piirros: Tiina Miettinen/Museovirasto

ROV: operaattorina Immi Wallin

Written by vrouwmariavedenalla

15.5.2012 klo 13:12

Kategoria(t): Yleinen