Vrouw Maria veden alla

Eka sukellus

Säiliöt oli täytetty jo edellisenä iltana. Valmistauduimme sukellukselle hyvissä ajoin, kasasimme varusteet ja valmistimme itseämme henkisesti leirin 2011 ensimmäiselle sukellukselle. Tehtävänä oli viedä nousuköysi perään, sekä statiiville asennettu työvalo suuren ruumaluukun lähettyville. Déjà vu -tehtävä oli sama, kuin viime vuoden ensimmäisellä sukelluksella.

Hylyn kannelle asenettavat työvalot Immi Wallinin Yoldia aluksen kannella, valmiina vietäväksi paikoilleen.

Harppauskerros oli noin yhdeksän metrin syvyydessä. Sen alapuolella vesi oli todella kirkasta, ja ROV:in valot (hylyn kansitasolla) näkyivät jo 20 metristä. Pohjalla oli pimeää, mutta hylyn kannella oli hyvä näkyvyys, mikä lupaa hyvää tulevia viikkoja ajatellen. Harppauskerroksen yläpuolella oli runsaasti sinilevää, joka varmasti tulee runsastumaan, mikäli keli pysyy tyynenä.

Perän paarpuurin puolella oli pohjassa paino, johon Ari sitoi köyden kiinni. Itse kannoin valotelinettä ja yritin valaista solmuntekijän maailmaa. Kumma juttu, kuinka hankalaa on sukeltaa, kun on ylimääräistä, hieman painavaa, kantamusta. Taistellessani tasapainon kanssa oli köysi jo kiinnitetty ja ohjausnaru viritetty nousuköyden ja hylyn välille. Suuntasimme sitten kohti keskilaivaa, kokeilimme työvalon toimintaa ja jätimme valon ruumaluukun keulan puolelle odottamaan seuraavia sukeltajia.

Lyhyt sukelluksemme sujui loppuun suunnitelman mukaan. Noustessa ajattelimme laivalla odottavaa kalakeittoa ja jäätelöä, nam.

Niko

Tyytyväiset sukeltajat ensimmäisen sukeltajan jälkeen. Kuvassa vasemmalta alkaen Niko Nappu, Immi Wallin ja Ari Ruuskanen.

 

Written by vrouwmariavedenalla

5.7.2011 klo 14:35

Kategoria(t): Yleinen